Hallituksen nelikko on keksinyt juhlallista puhetta pursuavassa hallitusohjelmassaan oivan termin ”kannustaa” jolla se aikoo saada suomalaiset työllistettyä ja liikkeelle sekä samalla sopeuttaa valtiontaloutta. Ovelasti muotoiltu ohjelma kannustaa kansalaisia, kuntia ja hyvinvointialueita toimillaan ”kehittämään” itseään ja toimintaansa tehokkaammaksi.
Syvempi perehtyminen kuitenkin paljastaa, että kannustus onkin verhoiltu ilmaisu varsin koviin toimiin, jotka pikemminkin pakottavat hätäisiin ratkaisuihin eivätkä välttämättä johda parhaimpiin ratkaisuihin. Esimerkiksi työllistämistoimet ja työelämälinjaukset voi nähdä selvästi kannustamisen sijaan kepillä läimimisenä, jolla varmasti jonkinlaista vaikutusta on, mutta perustellusti sen voi arvioida johtavan monen pienituloisen duunarin tai tukien varassa toimeentuloaan ja työkykynsä kanssa kamppailevan suomalaisen entistä kurjempaan asemaan. Työllistymistä tukevat porkkanat loistavat poissaolollaan tässä ohjelmassa. Kaiken kaikkiaan ohjelmasta voi lukea miten tämä hallitus haukahtelee tiukasti työnantajien talutusnuorassa.
”Kannustaminen” jatkuu kepin heiluessa hyvinvointipalveluiden tontilla. Jo pitkään ennen sote-uudistusta kroonisessa rahapulassa kärvistellyt sote-sektori saa epärealistiset sopeuttamisvaatimukset eteensä nopealla aikataululla samalla kun itse uudistus on vielä pahasti kesken. Vielä viime kaudella oppositiossakin ”tiedettiin”, että sotesta puuttuu 2 miljardia ja nyt sitten hallitus ”kannustaa” ohjelmallaan hyvinvointialueita tekemään palveluihin sellaiset leikkaukset, joita voidaan pitää jo katastrofaalisina. Näiden leikkausten realismi saattaa kuitenkin lävähtää takaisin päin hallituksen kasvoja omassa mahdottomuudessaan.
Olisi voinut luulla, että edellä mainittujen sote-leikkausten yhdeksi tueksi olisi nostettu vahvemmin hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä siitä erityisesti liikunta. Tässäkin tapauksessa oli paljon juhlapuheita ja ”kannustusta” niin kansalaisille, kunnille kuin hyvinvointialueillekin, mutta kovin vähän konkretiaa. Perustellaan työryhmiä ja työllistetään kenttää edelleen erilaisten hankehumppien nimissä, kun voitaisiin sen sijaan tehdä suoraa rahoituksen nostoa kuntien ja hyvinvointialueiden terveyden edistämisen tueksi ja kannusteeksi. Liikuntakenttä ja siellä paikallistasolta toimintaa pyörittävät seurat tarvitsevat lisää määrärahoja suoraan toimintaan, mutta niitä ei näytä olevan luvassa.
Poikkihallinnollinen yhteistyö on toki tärkeää ja ”Suomi liikkeelle” -ohjelma on varmasti hyvä ajatus, mutta väistämättä näyttää siltä, että konkreettinen tuki ja apu kentällä jää saamatta ja ohjelmassa suunnatut roposet jäävät liikuntajärjestöjen hallinnon kuluihin kuten tähänkin saakka. Pallo äitiyspakkauksessa ja palopuheet liikunnan tärkeydestä ja merkityksestä eivät yksin enää riitä, vaan rahoitusta käytännön tasolle on lisättävä.
Kommentit