Suomalaisten vauraus ja hyvinvointi kumpuaa työstä ja talouskasvusta. Varmasti meidän kaikkien yhdessä jakama toive on, että asia on näin tulevaisuudessakin. Valitettavasti Suomen työllisyys- ja taloustilanteessa ei juuri tällä hetkellä ole kehumista. Pääministeri Orpon hallitusohjelman asettamat työllisyystavoitteet 100 000:sta uudesta työllisestä hallituskauden aikana näyttävät valitettavasti karkaavan horisonttiin, kun tällä hetkellä työttömiä työnhakijoita on noin 32 000 enemmän kuin tavoitteen asettamisen aikoina vuosi sitten. Uhkana on myös se, että julkisen talouden säästötoimenpiteinä tehdyt budjettileikkaukset lisäävät työttömyyttä yhä enemmän. Kokonaistaloudellisesti kansantaloutemme kurjistuu.

Hallitus jättää lähipalveluista leikatessaan huomaamatta, että julkiset sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut ovat myös elinkeinopolitiikkaa. Hyvinvointialueet ovat suuria työnantajia. Samalla kun lähipalveluitamme heikennetään, myös investointiympäristömme heikentyy.

Hallituksen satsatessa rahaa yksityisiin Kelakorvauksiin, julkiset palvelut näivettyvät ja varat valuvat yksityisten terveysjättien jatkuvasti nouseviin palkkioihin ja toimistokuluihin. Eivätkä nämä käytännössä vähennä julkisten palveluiden tarvetta.

Välttämättömiä kuntien ja hyvinvointialueiden investointeja palvelurakentamiseen kannattaisi nyt elvyttämisen periaatteella tehdä. Koulujen, liikuntapaikkojen, terveyskeskusten ja palveluasumisen rakentamisen investoinneilla on työllistävä vaikutus. Niissä palveluja tuotetaan kustannustehokkaasti ja ne lisäävät ihmisten tulevaisuuden kannalta tärkeää hyvinvointia. Olisiko nyt kuitenkin hyvä aika investoida ja luoda työllisyyttä aloilla, joille on kuitenkin tulevaisuudessa investoitava? Mielestäni nämä korkeaa työllistämistä tukevat investoinnit tulisi juuri nyt priorisoida kannattamattomien liikennehankkeiden sijaan.

Kipeästi tarvittavan talouskasvun saavuttamisen kannalta korkea työllisyys on erittäin tärkeä asia. Työllisyyden nostamiseksi yksi olennainen asia on osaavan työvoiman saatavuus. Nyt ei olisi aihetta hallituksen leikkauksille koulutuksesta, kuten ammatillisesta koulutuksesta ja aikuiskoulutustuesta. Ammatilliseen aikuiskoulutukseen liittyvässä haasteessa on kyse myös rajallisesta rahoituksesta. Oppilaitoksilla olisi resursseja kouluttaa suurempia määriä osaajia työelämän tarpeisiin, mutta rahoitusta toteuttaa koulutusta puuttuu. Nopeat muutokset työelämässä edellyttävät joustavia ratkaisuja sekä ennakoivaa toimintaa. Alueelliset eroavaisuudet sekä kehitystarpeet tulisikin ottaa huomioon nykyistä vahvemmin ammatillisen koulutuksen rahoituksessa.

Orpon hallitusohjelmassa ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia pyritään uudistamaan. On tarkoitus kannustaa koulutuksen järjestäjiä niin, että opiskelijat valmistuvat, työllistyvät ja siirtyvät jatko-opintoihin valmistumisen jälkeen. Tämä on kannatettava tavoite. Rahoitusmallilla kannustetaan myös ohjaamaan opiskelijoita suorittamaan niin sanottuja osatutkintoja, joilla vastataan työelämän jatkuviin haasteisiin ja alueellisiin työvoimatarpeisiin. Ammatillisen koulutuksen ja elinkeinoelämän yhteistyötä vahvistetaan, jotta ammatillinen koulutus vastaisi paremmin työelämän tarpeisiin.

Kehysriihessä hallitus oli päätynyt investoimaan puolustusteollisuuteen ja vihreään siirtymään. Hyvä näin, pelkästään säästämällä emme saa tarvittavaa kasvua aikaan. Tämä on oikeansuuntaista satsausta tulevaisuuteen, siitä onkin hallitukselle annettava kiitosta. Toisaalta on nähtävä, että rakennusalan ahdinko kaipaisi edelleen valtion tukea.

Myös NATO-jäsenyyden mukanaan tuomat kotimaiset materiaalituotantoon ja muuhun huoltovarmuuteen liittyvät vientimahdollisuudet olisi hyvä huomioida. Meillä on tarvittavaa huoltovarmuuden osaamista ja materiaalituotantoa, jolle olisi muissa maissa kysyntää. Muun muassa elintarvikkeiden vientiä on suunnattava muualle Venäjän markkinan sulkeutumisen takia ja sitä olisi myös tuettava. Tässäkin asiassa on suunnattava katsetta kohti länttä. Puhdas ruuantuotantomme on ehdottomasti suuri valttikortti.

Tilastokeskuksen juuri julkaistun kulutustutkimuksen mukaan suomalaisten kuluttajien luottamusindikaattorin saldoluku on laskenut merkittävästi. Suomalaisten luottamus omaan talouteen ja kulutusmahdollisuuksiinsa on siis laskenut merkittävästi viimeisen vuoden aikana. Tähän viitaten tiedämme, että taloudessa on paljon mukana myös psykologiaa. Tämä tunnustetaan nykyään myös talouden opinnoissa. Taloudellisten auktoriteettien synkistelypuheella on tapana syventää talouden tilaa. Synkistelyä olemme kuulleet viime aikoina jo paljon. Nyt olisi hyvä uskaltaa myös vastuullisesti kannustaa yrityksiä investoimaan ja niitä ihmisiä kuluttamaan, joille se mahdollisuus yhä on olemassa. Kuten monille lapsuudesta tutussa Paroni von Münchhausenin tarinassa kerrotaan, lopulta itsensä on osattava nostaa suosta, vaikka hiuksista nostamalla. Selvää on, että tosielämässä ”itsensä talouden suosta nostaminen” tapahtuu kuluttajien luottamuksella ja tekemällä oikeita asioita, oikeaan aikaan. Valuuttamarkkinoilla inflaatio on jo tasaantunut ja lainojen korotkin ovat laskemaan päin. Nyt voisi olla oikea aika, ottaa ne oikeanlaiset keinot käyttöön.