Arvoisat sotiemme veteraanit, lotat ja juhlayleisö.

Kiitos Paimion kaupungille kutsusta ja kunniatehtävästä pitää juhlapuhe itsenäisyyspäivän juhlassanne.
Itsenäisyyspäivän juhliminen on meille suomalaisille jotenkin erityisen pyhä asia. Yhtään vähättelemättä muiden kansojen tapoja viettää omiaan, niin silti uskallan väittää, että meille juhlaan kiteytyy poikkeuksellisen paljon syvää tunnetta. Se kumpuaa karuista pohjoisista vaatimattomista oloista, poikkeuksellisesta ylpeydestä omaa maata kohtaan. Suomen itsenäisyyden eteen tehtyjen uhrausten edessä hiljenemiseen ja aikaisempien sukupolvien tekemän kovan työn kunnioittamiseen. Kansallisylpeydessämme on jotain kaunista ja katkeraa. Ylpeyttä, joka ei kersku, vaan on nöyrä. Me ymmärrämme sen mitä vaatii olla itsenäinen kansa.

Euroopassa riehuu julma hyökkäyssota jo kolmatta vuotta ja sen osapuolena on itäinen naapurimme Venäjä, joka ei ole näkemystään suurvalta-asemansa tuomasta vahvemman oikeudestaan suhteessa pienempiä naapurimaitaan kohtaan muuttanut. Näin, vaikka miten olemme sitä toivoneet ja siihen hieman myös uskoneet. Venäjä kuitenkin jatkaa edelleen Ukrainan kansan tappamista vailla oikeutusta. Valitettavasti Eurooppa vaikuttaa edelleen olevan kovin neuvoton ja ummistaa silmänsä sodan edessä. Apua kyllä Ukrainalle annetaan, mutta liian rajoitetusti ja hitaasti. Samaan aikaan näemme, miten Venäjä marssittaa liittolaisensa joukkoja toiselta puolelta maailmaa omien joukkojensa tueksi. Onneksi nämä vieraiden joukkojen määrät ovat niin pieniä, ettei niillä kuitenkaan tätä sotaa ratkaista.

On toki ymmärrettävää, että toisen maailmansodan kokemukset ovat edelleen Euroopan mailla vahvasti mielessä. Samaan aikaan uusia kriisejä ja konflikteja syttyy eri puolilla maailmaa. Euroopassa ymmärrettävästi pyritään välttämään tilanne, joka veisi meitä kohti kolmatta maailmansotaa. Varmasti jaamme kaikki sen mielipiteen, että siihen pisteeseen ei tilanne saisi kehittyä.

Me täällä Suomessa emme onneksi ole olleet sinisilmäisiä. Olemme pitäneet kiinni omasta kyvystämme puolustaa maatamme. Meillä on myös sitä kautta oikeus ja valmius olla hieman kokoamme isompi toimija turvallisuuden kysymyksissä, niin EU:ssa kuin Natossa. Suomen tuleekin antaa koko lännen yhteistä vahvaa viestiä Venäjälle. Omalla puolustautumisellamme me emme uhkaa ketään millään tavoin, mutta me emme myöskään hyväksy oikeudetonta hyökkäystä vapaata Euroopan maata kohtaan. Ihmishenkiä vaativat sodat tulee saada loppumaan ja kriisit ratkottua diplomaattisin keinoin.

Tulevaisuudessa suomalaiselle diplomatialle on todellista sijaa. Ensisijaisen tärkeää on saada sodat loppumaan, jo senkin vuoksi, että näköpiirissä olevat kauppasodat tulleineen ja muina kaupan esteineen jäisivät vaikutuksiltaan mahdollisimman pieniksi. Viennistä elävä ja vaurastunut pieni kansamme tarvitsee reilut mahdollisuudet edelleen käydä kauppaa, niin EU:n sisällä kuin sen ulkopuolella.

EU:ta kritisoidaan näinä aikoina kenties enemmän kuin koskaan, ja oman maan etua tavoitteleva kansallismielisyys nostaa päätään Euroopassa. Niin täällä kotimaassa, kuin muissakin maissa. Kansallismielisyys voi olla ongelma Euroopan unionin tulevaisuudelle ja tarvittavalle vahvalle yhtenäisyydelle. Toisaalta vahva kansallinen identiteetti on parhaimmillaan voimavara. Itsekin pidän itseäni varsin isänmaallisena, mutta kansallismielisyyttä ei pidä käyttää vääriin tarkoituksiin. Kansallismielisyyttä käytetään väärään tarkoitukseen, kun sillä ajetaan omaa poliittista agendaa muita väestöryhmiä kohtaan väärin toimien.

Itse uskon vakaasti, että EU:n tulee olla yhtenäisempi ja sitä kautta vahvempi omien jäsenmaidensa vuoksi. Vain yhtenäisempi EU voi puolustautua globaalissa kaupankäynnin kilpailussa sekä olla ratkaisija konflikteissa ja sotien päättämisessä. Yhtenäisempi EU ei tarkoita, etteikö kansallisvaltiot voisi edelleenkin olla ylpeästi itsenäisiä ja vapaita. Tämän toteutumiseksi tarvitaan myös määrätietoista työtä. Yksi perusperiaate vahvalle EU:lle olisikin se, että unionissa keskityttäisiin yhdessä ratkomaan isoja asioita ja puututtaisiin vähemmän niihin pienempiin asioihin. Sekä ennen kaikkea opittaisiin ymmärtämään eri maiden erityispiirteitä.

Kun kansainvälisessä ympäristössämme tapahtuu valtavasti myllerryksiä ja kuulemme synkkiä uutisia jatkuvasti. Meidän on keräännyttävä vaalimaan omaa kansallista yhtenäisyyttämme. Vaikea taloustilanne ja kriisit ajavat meidät vaikeiden päätösten eteen. Päätöksiä pitää voida tehdä ja etsiä niihin myös vaihtoehtoja. Myös päätösten kritiikille on oltava sijaa. Meidän ei kuitenkaan tule antaa tilaa sellaiselle kehitykselle, joka ajaa meitä yhä kauemmaksi toisistamme, niin ettemme enää pysty keskustelemaan ratkaisuhakuisesti keskenämme. Huolestuttavat tutkimustulokset yhteiskunnallisen keskustelun kärjistymisestä ja siitä ettei tähän keskusteluun enää haluta osallistua on syytä ottaa vakavasti. Sosiaalisen median ja sieltä kumpuavan kärjistämisen sekä klikkiotsikoinnin vastapainoksi tulee kehittää tapoja ja areenoita, joissa vielä aidolle kohtaamiselle ja keskustelulle on sijaa. Meidän pitää myös uskaltaa säädellä ja suitsia sosiaalisen median vahingollisia vaikutuksia yhteiskunnassamme.

Tätä puhetta kirjoittaessani minulle tuli väistämättä olo, että elämmepä todella synkkiä aikoja. Tämä on kuitenkin vain osatotuus. Meillä on edelleen paljon syytä iloon ja juhlaan. Yksi ilon syy on ilman muuta itsenäisyys, jota varten olemme tänne tänään kokoontuneet. Itsenäisyytemme vaiheita ja aikoja muistellessa on myös helppo löytää toivoa ja toiveikkuutta. Maailmassa on ennenkin ollut asiat huonolla tolalla ja uskallan väittää, että vielä huonommalla tolalla kuin nykyään. Olemme keksineet ja keksimme koko ajan uusia tapoja voida hyvin, ja luoda vaurautta ympärillemme. Näinä synkempinä aikoina meidän tulee enemmän tukeutua toisiimme ja pohtia asioita, jotka ovat oikeasti tärkeitä. Yhtenäisyys lähtee meistä itsestämme ja yhtenäisyyteen voi jokainen meistä vaikuttaa. Ainoastaan olemalla yhtenäisiä voimme olla itsenäisiä. 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Saku Nikkanen

Kansanedustaja (sd.)

Salo