Salon asunnottomien yö:
Vaihtoehto 90 ry:n piha-alue, Kaivokatu 4
AIKA: 17.10.2026 klo. 17–21
TAPAHTUMAN JÄRJESTÄJÄT: Asunnottomien yö – Salo työryhmä eli Vaihtoehto 90 ry, Salon seurakunta diakonityö, Anna Tukesi ry, SPR Salo, Autoliitto Salon osasto, Rinne-Sumppu ry, Salon etsivä nuorisotyö
Hyvät salolaiset, arvoisat Asunnottomien yöhön osallistuvat, tilaisuuden järjestäjät, vapaaehtoiset ja kaikki muut tänne kokoontuneet,
Kiitos Vaihtoehto 90 ry:lle ja kaikille tämän tilaisuuden järjestäjille. On tärkeää, että Salossa kokoonnutaan tänään yhteen muistuttamaan asiasta, jonka ei pitäisi päästä unohtumaan, koti on ihmisarvoisen elämän perusta. Asunnottomuus on ongelma, joka meidän tulee poistaa.
Tämän vuoden Asunnottomien yön teema on ”Näkyvillä, mutta näkymätön – miesten asunnottomuus Suomessa”. Teema on osuva. Miehet muodostavat suuren enemmistön asunnottomuutta kokevista ihmisistä, mutta heidän tilanteensa uhkaa muuttua katukuvassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa niin tavalliseksi, ettei sitä enää nähdä. Vuonna 2025 Suomessa oli 3 556 asunnotonta miestä.
Me emme saa hyväksyä sitä, että kukaan ihminen muuttuu yhteiskunnalle näkymättömäksi. Asunnottomuus ei yleensä ala yhdestä tapahtumasta. Sen taustalla voi olla työpaikan menetys, ero, sairastuminen, mielenterveys- tai päihdeongelma, ylivelkaantuminen tai vuokravelka.
Usein ongelmat kasaantuvat vähitellen. Jos apua ei saa riittävän ajoissa, pienestä kriisistä voi seurata kodin menetys.
Erityisen huolestuttavaa on, että asunnottomuus on Suomessa jälleen kasvussa. Vuonna 2025 Suomessa oli 4 579 yksinelävää asunnotonta. Määrä kasvoi vuodessa 20 prosenttia. Pitkäaikaisasunnottomia oli 1 306, mikä merkitsi 29 prosentin kasvua. Myös alle 25-vuotiaiden asunnottomuus kasvoi voimakkaasti.
Tämä kehitys ei ole väistämätön luonnonilmiö. Se on seurausta päätöksistä ja siitä, suhtaudutaanko tähän ongelmaan asian vaatimalla vakavuudella.
Petteri Orpon hallitus on asettanut tavoitteeksi pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisen vuoteen 2027 mennessä. Tavoite on tärkeä, mutta se ei yksin riitä. Aiemmin Suomi tunnettiin pitkään tavoitteestaan poistaa asunnottomuus kokonaan. Orpon hallitus kuitenkin muutti painopistettä siten, että tavoitteena on ensisijaisesti pitkäaikaisasunnottomuuden vähentäminen. Järjestöt ovat arvostelleet tätä kunnianhimon tason laskemisena.
Meidän tavoitteemme täytyy olla kaiken asunnottomuuden poistaminen. Asunnottomuutta ehkäisevä työ ei saa päättyä määräaikaisen ohjelman loppuessa, vaan sen pitää jatkua pitkäjänteisesti yli hallituskausien. Hallituksen nykyisen ohjelman toimikausi päättyy vuoden 2026 lopussa.
Asunnottomuuden torjuminen alkaa riittävästä kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnasta. Tarvitsemme valtion tukemaa asuntotuotantoa, kuntien vuokra-asuntoja sekä pieniä ja aidosti kohtuuhintaisia koteja. Niitä on oltava siellä, missä ihmiset asuvat, opiskelevat, tekevät työtä ja tarvitsevat palveluja. Tämä koskee suurten kaupunkien lisäksi myös Salon kaltaisia seutukaupunkeja.
Tästä huolimatta Orpon hallitus on vähentänyt ARA-tuotantoon ja muuhun valtion tukemaan kohtuuhintaiseen asumiseen liittyviä tukia. Kriitikot ovat arvioineet tämän heikentävän erityisesti pienituloisten mahdollisuuksia löytää kohtuuhintainen asunto ja vaikeuttavan asunnottomuuden vähentämistä pitkällä aikavälillä.
Julkisin varoin tuettua asuntotuotantoa ei pidä ajaa alas. Sillä on keskeinen tehtävä juuri niiden ihmisten asumisen turvaamisessa, joiden on vaikea saada asuntoa vapailta markkinoilta.
Vuoden 2026 alussa valtion tukemien vuokra-asuntojen vuokrat olivat suuressa osassa maata markkinavuokria edullisempia.
Mutta asunto yksin ei aina riitä. Asunnottomuutta kokevalle on tarjottava hänen tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut, velkaneuvonta sekä tuki arjen ja asumisen hallintaan. Palvelujen pitää kulkea ihmisen mukana. Ihmistä ei saa lähettää luukulta toiselle tilanteessa, jossa hänen voimansa ovat jo valmiiksi vähissä.
Asunnottomuuden ehkäisemisessä asumisneuvonta on yksi vaikuttavimmista keinoista. Apua on saatava silloin, kun ensimmäinen vuokra jää maksamatta, ei vasta silloin, kun häätöpäätös on jo tehty. Kuntien, hyvinvointialueiden, vuokranantajien ja järjestöjen yhteistyölle tarvitaan pysyvät rakenteet.
Asumisneuvonta on ollut tärkeä keino ehkäistä häätöjä ja asunnottomuutta. Hallituksen säästötoimien on arvioitu heikentäneen asumisneuvonnan sekä asunnottomien kanssa työskentelevien järjestöjen toimintaedellytyksiä.
Samalla meidän on pidettävä kiinni Asunto ensin -periaatteesta. Ihmisen ei pidä joutua todistamaan olevansa riittävän hyvä tai riittävän kuntoutunut saadakseen kodin. Ensin turvataan oma koti. Sen jälkeen rakennetaan tarvittavat palvelut ja tuki sen ympärille.
Orpon hallitus leikkasi myös yleistä asumistukea muun muassa alentamalla tukitasoa, poistamalla ansiotulovähennyksen ja kiristämällä tuen ehtoja. Tämä on pienentänyt monien pienituloisten käytettävissä olevia tuloja ja lisännyt riskiä vuokravelkoihin sekä häätöihin. Myös THL on arvioinut asumistukileikkausten heikentäneen perusturvan riittävyyttä.
Näistä huolimatta tänään on tärkeää myös kiittää järjestöjä ja niiden työntekijöitä. Te kohtaatte ihmisiä siellä, minne julkiset palvelut eivät aina yllä. Te tarjoatte ruokaa, lämpimiä vaatteita, neuvontaa, vertaistukea ja ennen kaikkea inhimillisen kohtaamisen.
Järjestöjen työ ei kuitenkaan saa olla julkisen vallan vetäytymisen varassa. Hyvän tahdon varaan ei voida jättää ihmisen oikeutta kotiin ja välttämättömiin palveluihin. Järjestöt tarvitsevat rinnalleen vastuunsa kantavan valtion, kunnat ja hyvinvointialueet. Ne tarvitsevat myös riittävän ja ennakoitavan rahoituksen.
Hyvät kuulijat, asunnottomuus voidaan poistaa. Suomi onnistui vähentämään asunnottomuutta yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuoden ajan. Nyt suunta on kääntynyt, mutta se voidaan kääntää uudelleen.
Se edellyttää kolmea asiaa:
- Ensinnäkin riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja.
- Toiseksi ajoissa saatavia, ihmisen tarpeisiin vastaavia palveluja.
- Kolmanneksi pitkäjänteistä politiikkaa, joka ehkäisee asunnottomuutta eikä vain reagoi siihen jälkikäteen.
Jokaisella ihmisellä on oikeus oveen, jonka hän voi sulkea takanaan. Oikeus paikkaan, jossa voi levätä, säilyttää tavaransa ja tuntea olevansa turvassa. Oikeus osoitteeseen, josta voi lähteä töihin, kouluun tai hoitoon ja johon voi päivän päätteeksi palata.
Koti ei ole palkinto onnistuneesta elämästä. Se on lähtökohta, jonka varaan elämä voidaan rakentaa. Puhumme usein aivan oikein oikeudesta asuntoon ja turvalliseen kotiin. Sen rinnalla on kuitenkin hyvä muistaa, että vakaa asuminen luo myös edellytyksiä kantaa vastuuta.
Kun ihmisellä on oma koti ja elämä on riittävän järjestyksessä, on helpompi hoitaa työntekoon, opiskeluun, perheeseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen liittyviä velvollisuuksia. Siksi asunnottomuuden vähentäminen ei ole vain oikeuksien turvaamista, vaan myös ihmisten tukemista täysivaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi.
Pidetään yhdessä huolta siitä, ettei kukaan jää Salossa eikä muuallakaan Suomessa näkyville, mutta näkymättömäksi.