Saku Nikkanen

Yleinen

Koulutuksen kunnianpalautus

Hanskansa naulaan heittäneen hallituksen poukkoilu koulutusasioissa oli melkoisen mustaa komediaa. Koulutusmäärärahoja karsittiin kovalla kädellä, vaikka Sipilän hallitus antoi sen surullisen kuuluisan koulutuslupauksen Suomen Ylioppilaiden Liitolle. Opetusministeri Grahn-Laasosen suorittamista leikkauksista kärsivät kaikki, mutta erityisen ankarasti ne kohdistuivat toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Ammattikoulujen rahoituksesta höylättiin huikeat 220 miljoonaa euroa. Opetusalan Ammattijärjestö kertoo leikkausten vieneen ainakin 1600 opettajaa, jonka seurauksena lähiopetustuntien määrä on romahtanut.

Lähiopetuksen vähyys asettaa jatko-opinnoista haaveilevat ammattikoululaiset epätasa-arvoiseen asemaan lukiolaisiin nähden. Tutkimusten mukaan puolet ammattikoululaisista suunnittelee jatkavansa opintoja esimerkiksi ammattikorkeakouluun. Koska ammatillisen koulutuksen reformi on toteutettu työelämäpainotteisesti, koulutuksen yleissivistävä puoli kärsii. Tämän vuoksi monilla on ongelmia kielten, matematiikan ja lukutaidon kanssa. Työelämäpainotteisuus tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että opetusta on siirretty kouluista suoraan yrityksiin. Oppilaista on tehty koulutusreformin myötä ”asiakkaita”, jotka räätälöivät juuri itselle sopivan opintopolun. Joillekin järjestelmä sopii, mutta suuri osa ammattikoulujen oppilaista tarvitsee suurempaa tukea oman polkunsa rakentamiseen. Kyseessä ovat kuitenkin alaikäiset ihmiset. Liian suuri vastuu näin aikaisessa vaiheessa saattaa aiheuttaa opintojen keskeytymisen ja nuoren syrjäytymisen. Sen on kallis paukku sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Varjoihin vaipunut hallitus leikkasi voimakkaasti myös yliopistoilta. Tämä on kummallista logiikkaa pienessä maassa, jonka taloudellinen hyvinvointi on vahvasti riippuvainen viennistä. Mitä haluttavaa meillä enää kohta on, jos tutkimukselta ja tuotekehitykseltä viedään rahoitus. Yliopistoihin kohdistuneet leikkaukset ovat jo saaneet aikaan aivovuodon, jossa suomalaisia huippuosaajia valuu ulkomaille. Ymmärrän kyllä, että tiukassa taloustilanteessa jostakin on leikattava, mutta on harvinaisen lyhytnäköistä leikata tutkimuksesta. Kuinka Suomi saadaan nousuun, mikäli uusien innovaatioiden tekijät karkotetaan maasta?

Muistan vielä ajat, jolloin koulutus oli kansakuntamme ylpeydenaihe. Turun yliopiston kasvatustieteiden laitoksen johtaja Risto Rinne totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa, että ajatus Suomesta koulutuksen mallimaana joudutaan tulevaisuudessa kenties kuoppaamaan. Pidetään huoli, että näin ei käy, ja suoritetaan koulutuksen kunnianpalautus! Minä haluan varmistaa, että Suomi on maa, jossa jokaisella on oikeus korkeatasoiseen koulutukseen ja sitä kautta mahdollisuus kohtuulliseen toimeentuloon.