Pidän tämän selvityksen tuloksia hyvin pysäyttävänä. Hyvinvoivassa yhteiskunnassa kenenkään ei pitäisi joutua miettimään, onko lääkkeisiin tai hoitoon varaa. Eikä missään tapauksessa valitsemaan ruuan ja lääkkeiden välillä.

Taloudellinen niukkuus täyttää usein ajatukset ja kuluttaa kovasti voimavaroja, joita tarvittaisiin ihan muissa asioissa. Kun tähän lisää vielä sairauden oireet ja haasteet, tilanne on monelle kohtuuton. Siihen ei auta leikkaaminen tai sairastavien rankaiseminen, vaan yhteiskunta, joka tukee elämän heikkoina hetkinä.

Selvityksessä noin puolet koki pitkäaikaissairauden aiheuttaman taloudellisen kuormituksen merkittävänä. Yli puolet oli myös joutunut tekemään vaikeita päätöksiä maksaakseen lääkkeensä tai käyntinsä terveydenhuollossa. Elinkustannusten viimeaikainen nousu on muutoinkin laittanut monen talouden tiukille. Se vaikuttaa varmasti tämänkin selvityksen tuloksiin. Tulokset tuovat konkreettisesti esiin, kuinka kustannusten nousu on osunut varsinkin heikoimmassa asemassa oleviin.

Vaikka nämä tänään kuullut tulokset eivät suoraan ole verrattavissa viiden vuoden takaiseen selvitykseen, on suuntaus varsin huono. Ja kuten tiedämme, lisää on tulossa. Petteri Orpon hallitus on toteuttamassa mittavia leikkauksia sosiaaliturvaan sekä sote-menoihin. Nämä leikkaukset tulevat hyvin todennäköisesti vaikuttamaan myös pitkäaikaissairaiden asemaan. Se on virhe, joka heikentää ihmisten hyvinvointia ja tulee yhteiskunnalle tulevaisuudessa kalliiksi.

Selvityksessä yli puolet vastaajista kertoi kokevansa, että sairaus vaikuttaa toimintakykyyn. Tämä koski myös nuorempia vastaajia. On aina hyvä muistaa, että kukaan meistä ei ole turvassa sairastumiselta. Huonoimmassa tapauksessa sairastuminen uhkaa työssä jaksamista ja pysymistä.Tätä emme halua, eikä meillä ole siihen varaa. Kun sairauksia hoidetaan ajoissa ja hyvin, voidaan auttaa ihmistä voimaan paremmin ja siten pysymään töissä sairaudesta huolimatta. Tämä edellyttää, että sairastunut saa lääkkeet ostettua, ja että terveydenhuoltoon on varaa mennä silloin, kun tarve on. Nyt näin ei vaikuta kaikkien kohdalla olevan.

Olen vakaasti sitä mieltä, että työ on toimivan yhteiskunnan perusta. Työ luo elämän merkityksellisyyttä, rakentaa sosiaalisia suhteita ja se tuo mukanaan hyvinvointia. Se pitää kiinni yhteiskunnassa. Ja jos mietitään myös hallituksen työllisyystavoitetta, niin tässä on varmasti myös hallituksella pohdinnan paikka: vaikea on kannustaa töihin, jos jalat eivät meinaa kantaa.

Täytyy kuitenkin sen verran antaa kiitosta, että hallitusohjelmaan on kirjattu mahdollisuus jakaa lääkekatto pienempiin osiin vuodelle. Tämä tarpeellinen uudistus on syytä toteuttaa viipymättä. Se vie pois painetta alkuvuoden lääkekustannuksista. Varmasti tälläkin hetkellä moni paljon lääkkeitä tarvitseva tai kalliita lääkkeitä käyttävä laskee hyvin tarkkaan, milloin lääkkeet kannattaa hakea ja onko siihen varaa. Heidän tilannettaan tulee helpottaa.

Samoin tämän selvityksen perusteella ajattelen, että tulee vakavasti pohtia lääkekaton, matkakaton sekä terveydenhuollon maksukattojen yhdistämistä ja niiden yhteissumman kohtuullistamista. Se olisi erityisen hyvä täsmätoimi niiden tueksi, joille näitä kustannuksia kertyy paljon. Kuten selvityksestä ilmeni, moni on lykännyt terveydenhuoltoon menemistä asiakasmaksujen vuoksi. Hoidon tarve tuskin katoaa käyntiä lykkäämällä tai menemättä jättämällä – se kasaantuu ja on tulevaisuudessa vain suurempi ongelma.

Yhteiskunnan tulee tukea myös silloin, kun terveys pettää. Emme saa jättää ketään yksin siksi, että sairastuminen sattui kohdalle. Yhdenvertainen yhteiskunta tukee ja kantaa.

Saku Nikkanen, kansanedustaja